Kevään aikana on ollut harkinnassa taas kerran, mitä seuraavaksi? Tähän liittyy vahva pohdinta mitä haluan tehdä – mitä osaan tehdä. Taas kerran on ollut ilo sparrata asioita tuttavien ja ystävien kanssa ja tässä erityisesti Teemu Linna on tuonut esille omaa vahvuuttaan saada ihmistä miettimään omien rajojensa rikkomista.
Aika nopeasti voi vetää yhteen, että kovin tulos on tullut projektinhallinnasta. Track record on hyvä ja myös itselle tärkeä projektilaisten palautteen osalta ollaan plussalla. Miksi tuo projektin tekijöiden palaute on ollut tärkeää on se, että uskon lapsenomaisesti työntekijät ovat yrityksen tärkein voimavara ja kilpailuetu. Se, että onnistumme tiiminä yhdessä on myös indikaattori, että saadaan tulosta aikaan.
Projektinhallinta käsittelen taitona laajasti. Se on erilaisten teoreettisten menetelmien soveltamista käsillä olevaan tarpeeseen. OK, uskon hallitsevani eri menetelmiä ja tuntevani niiden ominaisuudet. Tällä perusteella pystyn valitsemaan oikean työkalun oikeaan paikkaan. Tiedän myös, että menetelmä itsessään ei ole tae millekään. Miten tämä tuodaan ilmi? Se, että CV:ssä on projektipäällikön vastuita listattuna ei kerro sitä, mitä haluan kertoa. Kun haastattelussa kysytään kerro projektimenetelmien osaamisesta, niin tarinaa ei tule alkaa sillä, että ”minusta menetelmä antaa pohjaa tehdä keskinkertaisesti. Jos halutaan onnistua pitää osata soveltaa.” Tämä ei tuntunut olevan oikea vastaus 😉
Lukiessa omaa CV:tä huomasin, että se ei myöskään kerro niistä asioista, mitkä ovat minusta olleet ratkaisevia ominaisuuksia kohtuullisen menestyksekkäälle työuralle. Se, että projektipäälliikkö on mahdollistaja voidaan tulkita monilla tavoin. ”Tehtäväni on antaa tiimille mahdollisuus onnnistua” luettiin yhdessä haastattelussa haluttomuutena kantaa vastuuta, vaikka itselleni tuo mahdollisuuden antaminen on äärimmäinen luottamuksenosoitus ja myös lupaus siitä, että minä autan ja tuen, kun tiimi tarvitsee tukea.
Konseptuaalinen ajattelu tai prosessien kehittäminen tuntuu olevan mennyttä aikaa. Nyt puhutaan palvelumuotoilusta, digitalisaatiosta. Käyttäjätarinoiden ja käyttötapausten sijaan kannattanee nostaa esiin customer journey ja service blueprint. Tässä voi myyntimielessä mainita, että olen mentoroinut Aalto-yliopiston palvelukehityskurssille osallistunutta kollegaa. Hyviä ja hienoja asioita, mutta kyllähän suurelta osin kyseessä on se, että asioita on paketoitu uuteen malliin. Uutuuden etuna toki ehdottomasti on, että asiakkaan ja yhteissuunnittelun näkökulmaa painotetaan entistä enemmän, mutta ei maailma edelleenkään ole kovin erilainen verrattuna perinteiseen lähestymiseen konseptisuunnittelun näkökulmasta.
Kaiken tämän läpikäynti vahvisti sitä, että haluan olla hyödyntämässä vahvuuksiani ja oppimassa uutta. Vahvuuksien hyödyntäminen on sitä, että hallitsen laajoja kokonaisuuksia ja saan puristettua niistä verkoston ja tiimin avulla ytimen esille ja käännettyä sen käytännön toiminnaksi operatiivisella tasolla. Siitä minä pidän ja onneksi myös osaan asian.
Tästä kaikesta yhteenvetona on se, että oman osaamisen tunnistaminen on hyvä tehdä aika ajoin. Käytännössä tämän tuominen esille osoittautui haasteeksi. Hakiessa uutta paikkaa ensimmäinen kontakti on ns. ”paperilla”. Tuo vaihe toimii porttina sille, että oikeasti pääsee avaamaan osaamistaan ja persoonaansa. Itse taklasin sitä visualisoimalla cv:n ja lähestymällä työtä persoonana eli mitä Jussi tuo työhön.
Vaikka työkuvio on jo ratkennut jäi tämä asia työstymään päässä. Pienenä ajatuksena kytee, että ehkä henkilöbrändi on se juttu, joka auttaa juuri tähän. Tätä varten odotan mielenkiinnolla Digitalistnetworkin tapahtumaa Henkilöbrändin hyödyntäminen markkinoinnissa pop-up.
ajatuskatkoja 
Vastaa