Toimeksiannon kannalta on merkittävää, että työhön valitaan oikea työkalu. Työkalulla tarkoitan tässä menetelmää, teoriaa tai mallia, jonka avulla projektia ja muutosta tehdään. Lähtökohtana tulee olla, että työkalu on ”vain työkalu”. Työkalun hyödyntämiseen tarvitaan osaava ammattilainen. Toinen tärkeä seikka on, että kun puhutaan vesiputousmallista, agilesta, scrummista, kanabanista niin usein näillä katetaan vain osa projektikokonaisuudesta. Onnistuneen muutoksen tekeminen vaatii paljon muutakin.
Miten oikea työkalu valitaan?
Tätä keskustelua käydään turhan harvoin. Yrityksessä valitaan malli – ”meidän malli”, jolla pyritään hallitsemaan erilaiset muutostarpeet. Tietysti tähän auttaisi, jos käytettävissä olisi selkeä valintamatriisi, jolla työkalun valinta voitaisiin tehdä, mutta sellaista ei ole tullut toistaiseksi vastaan.
Esimerkinomaisesti voidaan katsoa asiaa eri parametrien kautta.
- selkeä tavoite – epäselvä tavoite
- tiimin kokemus – kokemattomuus
- toistettavuus, on tehty ennenkin – uusi alue
- pieni muutos – suuri muutos
- realistinen aikataulu – epärealistinen aikataulu (tai yleisemmin matala riski – korkea riski)
Selkeä tavoite houkuttelee edelleen pitäytymään vesiputousmallissa. Hyvä niin. Tässä tulisi kuitenkin pitää mielessä ketterien menetelmien hyvät käytännöt, kuten osallistetaan asiakas, pyritään rytmittämään työtä lyhyempiin sykleihin ja muistetaan työstää eli päivittää suunnitelmaa, kun työ etenee.
Koska oikeassa elämässä voidaan painia ohjauksesta ja ohjausryhmistä huolimatta mm. epärealististen aikataulujen kanssa, niin tulisiko siinä pohtia vastaavasti ketterämpää menetelmää, jolloin voitaisiin saavuttaa jonkinlainen toiminnallinen kokonaisuus.
Yhteenvetona voisi sanoa, että tähän kannattaa käyttää aikaa ennen työn aloittamista. Kokemus on hyvä apu valinnassa. Asiasta on hyvä keskustella ohjausryhmän ja tiimin kanssa.
ajatuskatkoja 
Vastaa